21. tammikuuta 2014

VRUMM VRUMM SANOI KAIVURI


Hurraa! Villa Lyckan rakentaminen on vihdoin alkanut ihan konkreettisestikin. Eilen tontille saapui kaivuri, jota iso O on odottanut yhtä hartaasti kuin joulupukkia.

Kun iltapäivällä ehdimme itse paikan päälle, oli homma jo täydessä vauhdissa. Talousrakennuksen kohdalla odotteli iso kuoppa ja aurinkoisen kirpeässä pakkassäässä homma näytti sujuvan sen verran rivakasti, että tänään on tontilla todennäköisesti jo toinenkin kuoppa. Mikäs siis tässä rakentaessa, jos kaikki sujuu tulevaisuudessakin 'kuin Strömsössä'!

18. tammikuuta 2014

36 PAALUA - HAULIKOLLA AMPUEN VAI TARKKAAN HARKITEN?

 


Jo tonttia valitessa aavistelimme, että edessä olisi paalutushommia. Maaperätutkimuksesta saimme vahvistusta epäilyksillemme: ’kairaukset ovat päättyneet 5-12 m syvyyteen…’. Paalutuskoneelle olisi siis käyttöä! Ennen konetta tarvitaan kuitenkin paalutuskartta, joka kilahti sähköpostiimme muutama päivä sitten. Samassa yhteydessä tuli urakoitsijan hankkima paalutustarjous. Villa Lyckan kokonaisurakasta paalutus pudotettiin pois, koska sen sisällyttäminen urakkaan olisi kasvattanut loppusummaa melkoisesti. Ajattelimme siis kantaa itse paalutuksen liittyvät riskit ja näin toivoaksemme säästää useamman tuhatlappusen.

Kuten yllä oleva kuva kertoo, suunnitteilla on 36 paalua, 21 päärakennukseen ja 15 talousrakennukseen. Kun paalujen keskipituus on 10 m hujakoilla ja RR90 paalujen hinta hipoo 35 euroa metriltä, on rahteineen ym. kuluneineen odotettavissa liki 15 000 euron lasku. Ou-nou! Ampuuko perustussuunnittelijamme nyt tykillä kärpästä vai onko tämä se osa talonrakennusta, jossa ei todellakaan kannata pihistellä? Kuinka monta paalua teidän kanssaraksaajien ’perustalo’ on vaatinut? Ja millaisia metrihintoja olette paaluistanne pulittaneet? Ajatus siitä, että useampi tuhat euroa uppoaa kuoppaan ’varmistelun varmisteluun’ ei ole kovin kiehtova, mieluummin sijoittaisimme nuo vaivalla säästetyt eurot johonkin näkyvämpään.

11. tammikuuta 2014

KOETALON ALOITUSKOKOUS


Tästä se nyt alkaa – ihan virallisestikin! Aloituskokous pidettiin nimittäin eilen. Paikalle oli saapunut rakennuttajan lisäksi kaupungin rakennusinsinööri, pääsuunnittelijamme herra V ja valvojamme herra R. Ensin patsasteltiin hetki tontilla ja sen jälkeen jatkettiin kokousta läheisellä huoltoasemalla.

Meidän tontti näytti tällä hetkellä toimivan lähinnä naapurin varastona, joten siinä ei ollut paljon katseltavaa. Vähän vilkaisimme talon korkoa suhteessa tiehen ja naapuritaloon ja sitten jatkoimme matkaa. Matkalla kaupungin rakennusinsinööri tosin kommentoi naapurikorttelissa tihkusateessa tapahtuvaa vesikaton asennusta ’Veikkaanpa, että siellä on kipsilevyt kastuneet. Ei siis näin!’

Kokouksessa rakennusinsinööri osoittautui lupsakan asialliseksi mieheksi, jolla oli selvät visiot siitä, miten homma hoidetaan. Me olimme tehneet ’kotiläksymme’ – kiitos loistavan valvojamme herra R:n – ja vakuutimme insinöörin siitä, että vastuuhenkilöt ovat päteviä ja muutenkin homma on kutakuinkin hanskassa. Pelisäännöt olivat siis selvät ja saimme luvan aloittaa koetalon rakentamisen. 

Niin, Villa Lyckasta tulee siis koetalo. Koetalo, koska emme hypänneet talotehtaan kelkkaan emmekä lähteneet pitkän tavaran tielle, vaan päädyimme rakentamaan talon CLT:stä eli ristiinlaminoidusta puusta. Mitä koetalon rakentaminen sitten käytännössä tarkoittaa, ei ole meille vielä ihan selvää. Ainakin jonkinlaisia raportointivelvoitteita on jo asetettu. Ihan helpoksi ei siis ole tehty tietä sille, joka haluaa valtavirrasta poiketa, mutta eiköhän me tästä koetalosta kunnialla selvitä!

 
Ps. Me Helsingissä odottelemme edelleen sitä ensilunta, joten rakennuslupamme ehti kuin ehtikin ennen sitä. Sen sijaan kaivurikuski ennen joulupukkia jäi haaveeksi. Ensi viikolla sekin kuitenkin ehkä saapuu…