15. joulukuuta 2013

ÄLYTALO - ÄLYKÄSTÄ VAI ÄLYTÖNTÄ?


Kaikki talonrakentamiseen liittyvä oli vielä vuosi sitten meille täysin vierasta aluetta. Vuoden varrella (ja pienen pakon edessä) olemme opiskelleet yhtä jos toista hulevesistä talon korkoihin, naapurikuulemisista aloituslupahakemuksiin ja kylmäsilloista tukipalkkeihin. Vielä on kuitenkin myös pitkä lista niitä asioita, joihin pitäisi perehtyä, kun vaan jostain löytyisi siihen aikaa. Ns. älytalo löytyi tältä jälkimmäiseltä listalta aina viime tiistaihin asti, jolloin erinäisten sattumien kautta päädyimme saman pöydän ääreen alan asiantuntijoiden kanssa.

Palaverin aluksi saimme tuhdin tietopaketin siitä, mikä älykäs talo oikeastaan on. Me 'ei-teknologiafriikit' emme edes yritä tiivistää asioita tähän blogiin, vaan kehotamme kiinnostuneita etsimään tietoa paremmin asiaan perehtyneiltä esim. täältä

Suunnitteluprosessin alkuvaiheessa olimme  uteliaan kiinnostuneita älytalosta, mutta sittemmin hylkäsimme ajatuksen kalliina ’hifistelynä’. Nyt kuitenkin saimme kuulla, ettei lisäkustannus olisikaan niin suuri, kun perinteisen sähkötyön edustajilta olimme ymmärtäneet. Kun lisäksi selvisi, että älytalo todennäköisesti säästäisi tulevaisuudessa euron jos toisenkin, päädyimme tekemään listan siitä, millaisia älykkäitä ratkaisuja tulevaan kotiimme haluaisimme. Meidän top 6 näyttää tältä:

1. Valaistuksen hallinta. Valaistus päätyi listamme kärkeen siitä syystä, että älykäs valaistus voi ilmeisesti säästää aika tuntuvastikin euroja perinteiseen verrattuna. Ja olisihan se tietysti mukavaa, että mm. talousrakennuksen saisi pimeäksi päärakennuksesta käsin, eteisen valot syttyisivät, kun ulko-ovesta astuu sisään ja puoli ysin uutisten jälkeen portaikon valaistus himmenisi automaattisesti.
2. Talousrakennuksen ja autopistokkeen etähallinta. Ajatus siitä, ettei kenenkään tarvitsisi loikkia pihan poikki räntäsateessa tai paukkupakkasessa kytkemään päälle saunan kiuasta tai auton lämmityskaapelia, on aika houkutteleva. Tällä ei säästetä euroja, mutta hermoja todennäköisesti sitäkin enemmän.
3. Lämmityksen ja ilmanvaihdon automatisointi. Tämä taas säästää euroja ja siksi se päätyi pronssisijalle.
4. Terassimarkiisin ja ruokailutilan (sekä mahdollisesti olohuoneen) verhojen ohjaus. Villa Lyckaan on tulossa suuria ikkunoita mm. olohuoneeseen ja ruokailutilaan, joten suojaa katseilta ja paahtavalta auringolta tullaan tarvitsemaan. Ajatus siitä, että kaikki hoituisi nappia painamalla on vaan niin mukava!
5. Ohjatut pistorasiat. Näistä siis sammuu virta, kun ’keskusnapista’ painaa. Turvallista, mukavaa ja ehkä säästääkin jotain?
6. Talon etähallinta. Tämä on meille vähän kysymysmerkki. Ajatus siitä, että saunan voisi kytkeä päälle lenkkipolun puolivälissä on ihan jees, mutta tarvitaanko tätä johonkin ihan oikeastikin?

Mitä mieltä olette meidän listasta? Kun johonkin piti vetää raja, ulkopuolelle jäivät mm. monet talon turvallisuuteen liittyvät jutut (esim. murtohälyttimet ja vesivuotoilmaisimet) ja kaikki audio/video-asiat. Järkevää vai ei? Ilomielin kuulisimme myös, millainen olisi sinun listasi? Ja kaikki kokemukset älytaloihmisiltä ovat  enemmän kuin tervetulleita. Onko satsaus älykkääseen taloon osoittautunut käytännössä älykkääksi vai älyttömäksi?
 
 
Kuva täältä

8. joulukuuta 2013

TALOA TUNNELISSA


Olemme varovaisen toiveikkaita, että meille on myönnetty rakennuslupa. Tai ainakin se on leimaa vaille valmis. Edellisen postauksemme jälkeen tuli vielä yksi mutka matkaan (taas meni rakennesuunnittelija vaihtoon), mutta nyt saimme lupakäsittelijältä viestin, että paperit ovat ’lupaputkessa’. Helpotuksen huokaus ja suuri hymy. Ehkä me sittenkin päästään joskus rakentamaan! Täytyy vaan toivoa, ettei itse rakentaminen ole yhtä tahmeaa ja puuduttavaa (tai vielä pahempaa) kuin tämä paperisota.
 
Tositoimiin pääsemistä odotellessa, teimme itsenäisyyspäivän alla pikku E:n ja ison O:n kanssa kävelyretken sille palaselle Helsinkiä, joka nyt ihan virallisestikin on vuokrattu meille seuraavaksi 80 vuodeksi. Siellähän se savipeltosemme paistatteli horisontissa pilkottavan talviauringon valossa ihan yhtä neitseellisessä tilassa kuin ennenkin (ei lupaa, ei tupaa…). Viereisillä tonteilla oli sitä vastoin tapahtunut paljonkin. Meidän kujan ensimmäinen talo oli noussut harjakorkeuteen ja viisi muutakin taloa (useimmat muuten keltaisia) oli päässyt vaiheeseen, jossa talo alkaa jo näyttää talolta. Jokunen kaivurikin oli hommissa, joten ainakin puolet naapurustosta päässee kantelemaan muuttolaatikot sisään ensi vuoden aikana. Elämme toivossa, että mekin kuulumme tuohon puolikkaaseen ja ensi kesänä tunnelissa pilkottaa myös Villa Lycka. 

 

25. marraskuuta 2013

LUPA LUVASSA


Lomat on nyt lomailtu ja arkeen – vai pitäisikö sanoa rakennuttajan arkeen – tömähdetty oikein kunnolla. Olemme keskittäneet kaiken lomalla keräämämme tarmon prioriteettimme numero yksi, rakennuslupaan, joka on osoittautunut ’helpommin sanottu, kuin tehty’ -yhtälöksi.
 
Lupa laitettiin vireille jo kesälomien kynnyksellä, mutta sen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Useampikin uusi kasvo on astunut remmiin ja joku pudonnutkin kelkasta. Rakennusmateriaali on vaihtunut pitkästä tavarasta CLT:ksi (massiivipuuksi) ja sisäseiniä on siirrelty useampaankin otteeseen. Nyt jokaisen viivan pitäisi kuitenkin olla omalla paikallaan ja kaiken muunkin tip-top. Kaiken paitsi värin, joka jossain käänteessä, meidän huomaamatta, pääsi muuttumaan tumman ruskeasta tumman punaiseksi. No, sen vaihtaminen pitäisi olla helppo juttu, tai ainakin näin pääsuunnittelijamme vakuuttaa. Mennään siis punaisella ja toivotaan, että se jossain vaiheessa saadaan muutettu ruskeaksi.

Ja kun ei muuten olisi tarpeeksi touhua, on kaupunki pyytänyt päivitettyjä versioita naapurin kuulemispapereista ja yhteisjärjestelysopimuksista. Aloituslupahakemuksiakin toimitimme ainakin kaksin kappalein ennen kuin kelpasi. Ja juuri kun luulimme kaiken olevan kunnossa, kaupunki ilmoitti, ettei päärakennesuunnittelijamme olekaan tarpeeksi pätevä. Ou jee! Mies, joka on kelvannut monelle muulle kunnalle ei kelpaa Helsingissä. Nyt ei ole aikaa rähinöintiin, joten uutta (vai pitäisikö sanoa kerran käytettyä) miestä vaan kehiin. Nyt kuitenkin toivomme ja uskomme, että koko paketti on kasassa. Peukut pystyyn, että meidän lupa ehtii ennen ensi lunta!


Ps. Jotain konkreettistakin tapahtuu: meistä tuli tänään virallisesti kaupungin vuokralaisia seuraavaksi 80 vuodeksi. Skål! Saas nähdä kuinka ketterästi kipuamme portaita 100-vuotiaina? Ai mutta, onhan meillä invahissivaraus. Herra V se osaa ajatella kaikkea!!

9. marraskuuta 2013

LOMA



Nyt kun urakkaneuvottelut ovat onnistuneesti loppuunsaatettu ja viimeiset viilaukset rakennuslupakuviin tehty, on loistava hetki unohtaa hetkeksi kaikki rakentamiseen liittyvä. Hei-hei Suomen pimeä marraskuu, tervetuloa etelän lämpö ja aurinko! Seuraavan viikon to do –listamme on hiekkalinnoja, päiväunia aurinkovarjon alla, jäätelötötteröitä ja uintia monta kertaa päivässä!!

1. marraskuuta 2013

TIKU, TAKU JA PÄHKINÄ RATKAISTU

Nyt se on päätetty. Nimet on paperissa ja elämän suurin ostos tehty. Muuttopäivä on 1.5.2014. Wow!

Melkoiseksi pähkinäksi nämä urakkaneuvottelut kohdallamme osoittautuivat. Aikaa ensimmäisestä yhteydenotosta sopimuksen allekirjoittamiseen kului yli kaksi kuukautta. Näihin kuukausiin mahtuu uskomattoman paljon kahvipullaa ja pitkäksi venyneitä iltoja, jolloin on pohdittu toiveita, laskettu euroja ja täytetty exceleitä. Umpikuja, jolloin marssimme 'perinteistä talopakettia' kauppaavien myyjien juttusille ja suvantovaihe, jolloin mikään ei liikkunut mihinkään, kun kaikki riippui kaikesta. Huikaisevan kaunis ruska, yksi kunnon syysmyrsky ja pikku-E:n ensimmäinen askel.
 
Näiden kuukausien aikana olemme kuitenkin oppineet yhtä ja toista rakentamisesta. Suurin kiitos siitä kuuluu uutterille pikkuoraville, jotka ovat jaksaneet vastata kiperiin ja typeriin kysymyksiimme. Nämä keskustelut vakuuttivat meidät siitä, että meillä on kaksi erinomaista kandidaattia. Jos vaikka neuvottelun alkuvaiheessa epäilimmekin TIKUn yhteistyöverkostoja ja TAKUn CLT-taitoja, nämä huolemme osoittautuivat turhiksi. Näiltä pikkuoravilta ei puutu tietoa eikä taitoa! Kisa kahden kovan välillä oli äärimmäisen tiukka. Ilomielin olisimme palkanneet molemmat, budjettimme vaan ei siihen venynyt ja oli lopulta se, joka teki päätöksen. Villa Lyckan rakentaa TIKU. Skål och grattis Vivolan pojat!!

 
Ps. Nyt jälkikäteen ajateltuna rakennekuvat kainalossa urakkaneuvotteluista olisi todennäköisesti selviydytty aika paljon vähemmällä ajalla ja pienemmällä stressillä. Tämä vinkiksi niille, joilla meidän tapaan on haaveena 'yksi sopimus ja avaimet käteen'.

Pps. Ja niille tiedoksi, jotka ovat kyselleet tarkempia tietoja pikkuoravista, kyseessähän ovat Vivola Oy ja Presion Oy.


Kuva täältä

30. lokakuuta 2013

PALJASTUKSIA VOL 3 - LEIJUVAT PORTAAT


Meille on tulossa portaat. Suorat portaat, ei piiloon kulman taakse, vaan keskelle taloa, paraatipaikalle. Tämä ei nyt ole mikään varsinainen yllätys, kun yläkertaankin pitää jotenkin päästä. Se, millaiset portaat ovat tulossa, on sitä vastoin vielä vähän yllätys meillekin. Herra V:llä sen sijaan tuntuu olevan tästäkin asiasta jo selvä visio. Tai pikemminkin visiot, sillä vaihtoehtoja on kaksi.


Herra V:n puheista ja käsivaraisista piirroksista olemme antaneet itsemme ymmärtää, että vaihtoehto yksi voisi olla jotain sellaista, kun yllä olevassa kuvassa. Suorat CLT:stä (massiivipuusta) valmistetut ’umpiportaat’, joiden seinämät kiinnitettäisiin kattoon. Koko porrasrakennelma siis ikään kuin leijuisi ilmassa.

Rimaporras-vaihtoehdossa umpinaiset seinämät vaihtuisivat kattoon ja porrasaskelmiin kiinnittyviin rimoihin. Nämäkin portaat siis leijailisivat ilmassa ja muistuttaisivat ainakin vähän alla olevaa kuvaa. Tosin sillä erotuksella, että meillä portaat tulevat keskelle alakertaa ja sen vuoksi rimojakin olisi molemmilla puolilla portaita.


Kun lähdimme tähän rakennusprojektiin, meillä on mielikuva ilmavista suorista portaista, joissa olisi paljon lasia. Matkan varrella on tullut todettua, ettei kaksi pientä tahmatassua ja paljon lasipintaa ole kovin toimiva ratkaisu, ainakaan perheessä, jossa siivouspäivä ei ole joka päivä. Oletamme puun olevan toimivampi materiaali ja muutenkin sen sopivan paremmin talon henkeen, mutta onko nämä vaihtoehdot jo liian villejä vai juuri sopivan rohkeita? Mitä mieltä olet? Kumman valitsisit?

Jos muuten tiedät paikan, jossa tällaisia portaita pääsee livenä kokeilemaan, kerrothan!


Kuva umpiportaista täältä ja rimaportaista täältä

23. lokakuuta 2013

HANAA!


Kun pähkinä ei ota ratketakseen, suuntasimme vaihteeksi ajatukset johonkin muuhun ja katsastimme läheisen rautakaupan hanavalikoimat. Hankintalistallamme on kuusi hanaa, joiden täytyy tietysti olla toimivia, mutta ehdottomasti myös kauniita. Hakusessa on jotain yksinkertaista, tyylikästä ja ajatonta. Hiukan särmää, mutta ei liian kummallista. Pikemminkin kulmikasta kuin pyöreää. 

Kriteerimme täyttäviä hanoja ei sitten kovin montaa lähikaupasta löytynytkään. Hansgrohen muotokieli viehätti meitä eniten. Ihastuimme etenkin seinään kiinnittyviin malleihin, jotka olimme bonganneet jo Villa Luova–blogissa, mutta yllätykseksemme näitä ei löytynyt  kaupan hyllystä. Myyjän mukaan ’tällaisia hanoja ei Suomessa oikein harrasteta’. Meitä jäi kyllä todella ihmetyttämään, miksei? Meidän silmään nämä kun olivat niin paljon kauniimpia kuin perusorakset. 

Kylpyhuonehanoista suosikeiksemme valikoituivat Uno2 ja Bouroullec (kuva yllä), molemmat siis Hansgrohen hanoja Axor-mallistosta. Valinta kriteerinä oli vain ja ainoastaan ulkonäkö, joten jos jollain on näistä hanoista käytännön kokemusta, otamme sen suurella kiitollisuudella vastaan. Erityisellä ilolla tervehdimme kokemuksia siitä, miten tämä hana pelittää lapsiperheessä.
Keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen olisi tarjolla joko Citterio M tai Metris. Näitäkään emme päässeet livenä testaamaan, joten ainoa kriteeri oli jälleen ulkonäkö. Vähän jäimme miettimään, miten tuo Citterion tiskipöytään kiinnittyvä ’kahva’ ihan oikeassa elämässä toimii. Meille ei myöskään selvinnyt se, saako tähän astianpesukoneliitäntää vai ei. Metrikstä on saatavana irrotettavalla ’suuttimella’, jonka tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta meillä ei ole mitään kokemusta.

Ilomielin otamme siis vastaan kokemuksia ja kommentteja. Ja jos meiltä on jäänyt joku loistava hanamalli huomaamatta, kerrothan. Vinkit hyvistä ostopaikoista ovat myös enemmän kuin tervetulleita!


Kuvat: Hansgrohe

12. lokakuuta 2013

PALJASTUKSIA VOL 2 - TALON VÄRI



 
Kuten jo aikaisemmin on tullut todettua, tonttimme sijaitsee alueella, jossa kaupungit viisaat ovat tehneet monta päätöstä puolestamme. Ennen kuin edes olimme kuulleet koko tonttiarpajaisista, talomme väri oli lyöty lukkoon. Me rakentaisimme lämpimän punaisen, keltaisen tai ruskean sävyisen talon.

Ok! Kuuliaisina kansalaisina teemme siis näin ja vilkutamme haikeat hyvästit hohtavan valkoiselle rappaukselle ja hiilenmustalle laudoitukselle.
 
Mutta miten valita väri, kun yksikään annetuista ei paistattele suosiossamme? Yksi taktiikka olisi ollut odottaa naapureiden valintoja ja ottaa se väri, joka jää jäljelle – nuo viisaat kun ovat päättäneet myös sen, ettei viereisten talojen sovi olla samanvärisiä. Me päädyimme kuitenkin katsastamaan muutaman korttelin, joille oli hiljattain rakennettu vähän vastaavanlaisia ’vuokratonttitaloja’ ja lopulta valinta on äärimmäisen helppo. Villa Lyckasta tulisi ruskea. Tarkemmin sanoen talon väri on NCS S 7020-Y60R. Siis jotain maitosuklaan ja tumman suklaan väliltä :) Tosin vielä valinnallemme tarvitaan kaupungin lupakäsittelijän hyväksyntä. Toivotaan parasta!

5. lokakuuta 2013

HIGHLIGHTEJA HABITARESTA

AARNIOn kennelistä voisi löytyä Puppyllemme seuraa, mutta tuplakuplan, A:n ikuisen ihastuksen, muhkeat muodot eivät taida mahtua Villa Lyckaankaan.
Pari viikkoa sitten kävimme hakemassa lisäpuhtia Habitare-messuilta. Meille Habitare näyttäytyi melkoisena sekametelisoppana, jossa valmistalopakettien ja tusinatuotteiden rinnalla esiteltiin designklassikoita ja huonekalujen prototyyppejä. Me saimme kuitenkin sen, jota haimme: lisäkipinää rakennusprojektiin. 

Tähän asti olemme keskittäneet kaiken liikenevän tarmomme kuopan kaivamisen ja täyttämisen sekä seinien pystytyksen ajattelemiseen. Sille, mitä seinien sisään laitetaan emme ole uhranneet ajatustakaan (jos nyt pohjapiirrosta ei lasketa). Habitaren innostamana aloimme ensi kertaa miettiä, millaisen takkatulen loimussa haluaisimme lämmitellä ja millaiselle kiukaalle olisi mukava heitellä löylyjä. Tässä siis muutama meitä sykähdyttänyt makupala messuilta. Ehkä näistä joku nähdään vielä Villa Lyckassakin. 

Aina yhtä ihana ARTEK. Tervetuloa meille!
Tuttu ja turvallinen ORAS vai rohkean kulmikas STENBERG?

PUUSTELLIn uutuus ’takeaway keittiö’, jonka voi muutossa pakata mukaansa. Kantavana ajatuksena on myös ollut pienentää hiilijalanjälkeä ja tarjota näin vihreämpi keittiövaihtoehto. 
Kummassahan saisi paremmat vauhdit Sara KOKOn ’O:ssa’vain EAMESissa? 

IKIKIUAS päihittää ainakin ulkonäössä perushelot, mutta entäs ne löylyt?
HOXTERin niukka- ja tiukkalinjainen kaunotar voisi hyvinkin löytyä tiensä Villa Lyckaan.

30. syyskuuta 2013

TIKU, TAKU JA PÄHKINÄ PÄÄTETTÄVÄKSI



Vaakamme on nyt vakaasti kallistumassa CLT-talon suuntaan. Kahden potentiaalisen urakoitsijan kanssa on juotu kupillinen jos toinenkin, todettu molempien työnjälki ensiluokkaiseksi ja vakuututtu siitä, että intoa ja yhteistä säveltä löytyy myös. Kahdesta hyvästä pitäisi nyt valita se parempi. Valinnan helpottamiseksi ynnäilimme plussat ja miinukset ja kas, tässä tulos: 

Vaihtoehto TIKU 
+ erikoistunut CLT-rakentamiseen ja omaa kokemusta CLT-pientalojen rakentamisesta (tosin vasta parista, jotka nekin vielä rakenteilla) 
+ selkeä ja yksityiskohtainen tarjous, jolla pitävä hintalappu (eli tiedämme mitä koko paketti maksaa ja mitä se sisältää)
+ erittäin lyhyt rakennusaika
+ hallitsee CLT-rakennesuunnittelun, joten tietää mitä tarjoaa ja pystyy keskustelemaan yksityiskohdista
+ oli oma-aloitteisesti yhteydessä arkkitehtiin, jotta tarjous olisi linjassa arkkitehdin ajatusten kanssa
- tarjouksen hyväksyminen tietää budjetin ylittymistä jo tässä vaiheessa 
- uusi tulokas, jolla ei vielä laajaa yhteistyöverkostoa (ja mm. sen tuomia alennuksia) ja vaikka onkin avoin erilaisille yhteistyökuvioille, ei ehkä kykene itse aktiivisesti hankkimaan niitä
- ei valmiita referenssikohteita, joilta voisi kysellä kokemuksia

Vaihtoehto TAKU
+ intoa puhkuva tapaus, joka on valmis uhraamaan omia euroja saadakseen rakentaa CLT-talon
+ arvioi pystyvänsä rakentamaan talon edullisemmin kuin TIKU
+ mittava kokemus ja osaaminen rakentamisesta, joka näkyy mm. laajoina yhteistyöverkostoina, tuntuvina materiaalialennuksina ja arvokkaina kommentteina
+ kokemusta ’arkkitehtikohteista’ ja erilaisten yhteistyökumppaneiden rekrytoimisesta
+ ’viidakkorumpu’ kertoo paljon positiivista
- ei kokemusta CLT-elementeistä, joten Villa Lycka joutuisi ’koekaniiniksi’
- pystyy antamaan vain hyvin summittaisen hinta-arvion urakasta ennen rakennesuunnittelua
- keskustelu pyörii aika yleisellä tasolla ja on vaikea hahmottaa, mikä on myyntipuhetta ja mikä todellisia lupauksia

Valitsisitko Tikun vai Takun? 


Kuva täältä